Olen edelleen raskaana ja pieni vauvani potkii tälläkin hetkellä – mikä minua oikein vaivaa? Miksi viaton teinisarja nostaa niin paljon ahdistusta pintaan?
Oivalsin vasta hiljattain, kuinka syvälle minuun ajatus lapsettomuudesta ja lapsen kaipuusta on juurtunut. Löysin siivouksen yhteydessä vanhan muistikirjan, jossa on kirjoituksia vuosilta 2007–2009. Olin kirjoittanut ylös unenomaisia näkyjä ja kertomuksia lapsen menettämisestä, äitiyden kaipuusta ja tyhjyyden tunteesta. Luulin pohtineeni kyseisiä teemoja ehkä reilun vuoden verran ennen raskaaksi tuloani, mutta todellisuudessa tie oli paljon pidempi. Vaikka varsinainen raskauden yrittäminen ei ehtinyt kestää kuin puolen vuoden ajan, henkisesti ehdin elää lapsettomuutta läpi viiden vuoden ajan.
En siis tätä taustaa vasten ihmettele, miksi raskaus on nostanut esiin niin paljon pimeitä ajatuksia ja synkkyyttä. Ajattelin, että ei minulla ole oikeutta tai tarvetta käsitellä lapsettomuuden aiheuttamia tunteita, enhän edes lääketieteellisessä mielessä ehtinyt koskaan kärsiä lapsettomuudesta. Ihmismieli ei kuitenkaan aina noudata sääntöjä.
Pelkään edelleen ajoittain lapseni menettämistä, pahin ahdistus on kuitenkin hellittänyt. Olen opetellut ajattelemaan, että meille voi käydä hyvin. En tiedä miksi jotkut ihmiset joutuvat kärsimään niin paljon, mutta ehkä meidän ei tarvitse. Ehkä kaipuu voi lopulta täyttyä, suru hiipua ja ahdistus hellittää.
Birdie 21+6
