Kirjasuosituksia

Olen aika tieto-orientoitunut ihminen, ja Google onkin monesti paras ystäväni. Vaikka netistä tuntuu löytyvän vastaus joka pulmaan, joskus on mukava lukea punnittua ja jäsenneltyä tietoa kirjan muodossa. Yöpöydältäni löytyy kaksi opusta, joiden avulla yritän navigoida kohti raskautta. Mies ja ystävät naureskelevat neuroottisuudelleni, mutta haluan saada mahdollisimman paljon tietoa päätösteni pohjaksi.

Theresa Cheung, Colette Harris: The Ultimate PCOS Handbook

Michael C. Lu: Get Ready to Get Pregnant

Häpesin pitkään PCOS-diagnoosiani ja sen mukanaan tuomia vaivoja. Tunsin itseni rumaksi epänaiseksi, jolle lapsettoman leima on vain piste karmaisevan iin päälle. Olen halunnut selättää näitä mielikuvia ja korvata häpeän faktoilla. Ylempi kirja on auttanut minua hyväksymään, että PCOS on paljon muutakin kuin ultrakuvassa suklaakekseiltä näyttävät munasarjat ja tavallista runsaampi karvoitus – halusin sitä tai en. Olen yrittänyt tuputtaa kirjaa luettavaksi myös miehelleni, mutta hän ei ole vielä tarttunut toimeen. Haluaisin hänen lukevan oikein painettua sanaa tavallista voimakkaammista PMS-oireista, metabolisesta oireyhtymästä ja muista tulevaisuuden möröistä. Niin ja siitä lapsettomuudesta.

Toinen kirja auttaa raskauteen valmistautuvia tulevia äitejä ja isiä tekemään elintavoissaan terveellisiä muutoksia. Kirja opastaa välttelemään haitallisia kemikaaleja, syömään terveellisemmin ja opettelemaan stressinhallintaa. En ole vielä lukenut sitä loppuun, mutta tähän mennessä se on vaikuttanut todella hyödylliseltä. Tutkimustieto tuntuu uskottavalta, ja tällaiselle tiedonjanoiselle lukijalle siinä on tarpeeksi nippelitietoa. Kirjan neuvoja ei ehkä kannata ottaa liian orjallisesti, muuten raskauteen valmistautuminen voi mennä liiallisen perfektionismin puolelle.

Lähtötilanne

Kuten jo aiemmin mainitsin, sain PCOS-diagnoosin viisi vuotta sitten. Samalla kouraani lykättiin pilleriresepti, ja olinkin tyytyväinen yhdistelmäehkäisijä monta vuotta. Mitään erityisen pahoja sivuvaikutuksia ei ollut, mitä nyt pientä pahoinvointia ja kuvotuksen tunnetta aina iltapäivisin. Viime syksynä jouduin ah-niin-ihanaan hiivakierteeseen, mikä oli aivan uusi tuttavuus. Olin alkanut jo pohtia pahoinvointien ja hiivan yhteyttä pillereihin, kun lopullinen stoppi tuli yllättäen. 

Sain kahtena perättäisenä päivänä todella pahat migreenikohtaukset, joihin liittyi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen myös näköhäiriöitä. Tiesin, että aurallinen migreeni yhdistelmäehkäisyn kanssa lisää aivoinfarktin riskiä, ja makasin vessan lattialla todella peloissani. Mietin mielessäni aivoinfarktin tunnusmerkkejä ja puhuin itselleni ääneen osoitteitani ja puhelinnumeroitani varmistaakseni, että tajunnassani ei tapahdu muutoksia. Seuraavana päivänä soitin lääkäriin ja kysyin toimintaohjeita. Pillerit piti lopettaa saman tien, mikä oli tavallaan pelottavaa ja tavallaan helpotus.

En ole ollut kovin sinut PCOS-diagnoosini kanssa, ja pillereiden syöminen oli "parantanut" minut siitä. Tiesin kuitenkin, että oireet palaavat aika pian, ja se pelotti. Toisaalta halusin tietää, millaiseksi hormonitoimintani asettuisi näin aikuisiällä, myös raskaaksituloa silmälläpitäen. Muutama ensimmäinen kierto meni aika hyvin, sellaisina 40-50 päivän pituisina. Nyt on kuitenkin menossa kiertopäivä 60, eikä loppua näy. Joka päivä viimeisen viikon aikana on tuntunut jomotusta, mutta mitään ei ole tapahtunut. 

Joulukuussa gynekologi ultrasi munasarjani ja oikeassa oli silloin joitakin elonmerkkejä. Hän kuitenkin varoitti pitkistä kierroista, ja sanoi määräävänsä Terolutit, mikäli kiertoni pitenisi yli kahteen kuukauteen. Silloin en uskonut pelottelua, olihan kaikki mennyt niin helposti pillereiden lopettamisen jälkeen. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Toivo itsestään parantuvasta PCOS:sta alkaa hiipua. Olin kovasti toivonut, että raskaus voisi alkaa luomukonstein, ja Terolut-resepti tässä vaiheessa ei ainakaan nosta toiveita. 

Olimme päättäneet, että aloitamme raskauden yrittämisen virallisesti syksyllä. Tällä hetkellä elämme huoletonta (?) TJOT-vaihetta, sillä kesäksi mies muuttaa töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Parit raskaustestit olen jo ehtinyt tehdä, mukamas voimakkaiden oireiden takia. Vaikka kuluva kierto on pisin tähän mennessä, en kuitenkaan ole testannut. Päätin, että miehen synttäripäivä muutaman viikon päästä on deadline. Jos siihen mennessä ei ole menkkoja kuulunut, testaan varmuuden vuoksi. Olisihan se plussa aika hulppea synttärilahja!

Uusi päivä

Olen 25-vuotias vaimo ja tuleva äiti. Pikkulintu lentää vielä vasta haaveissa, mutta haluan tavata hänet pian. Harmi vain, että ennen sitä on ylitettävä muutama este. Minulla diagnosoitiin viisi vuotta sitten PCOS, ja olen siitä saakka tiennyt sen hankaloittavan lasten saamista. Opiskeluakin olisi jäljellä pari vuotta, mutta en anna sen häiritä.

Päätin joskus teinityttönä, että haluan tulla äidiksi viimeistään 26-vuotiaana. Tässä vaiheessa tarkat aikarajat lähinnä naurattavat, mutta en edelleenkään halua lykätä perheenlisäystä liian pitkälle. Vauvakuumeessa olen ollut kohta neljä vuotta, ja pikku hiljaa elämäntilanne alkaa olla suotuisa haaveiden toteuttamiselle.

Kuljen blogissani matkan kohti äitiyttä, ja se matka alkaa tästä. Valmistaudun raskauteen, etsin tietoa ja käyn läpi ajatuksiani. Toivon, että ajatukseni rohkaisevat ja kannustavat muita samassa tilanteessa olevia.