Minäkö nainen?

Kuva täältä.

Jokainen varmasti tietää ne päivät, kun peilistä katsoo ruma, lihava ja tyhmä tyyppi. Varsinkin teini-iässä oma ulkonäkö ja olemus ovat tarkan syynin alla, mutta hyvä itsetunto ei ole aikuisellekaan itsestäänselvyys.

PCOS:n kanssa kamppaillessa varsinkin oma naisellisuus ja naiseus ovat kipeitä kysymyksiä. Polykystiset munasarjat voivat pahimmillaan aiheuttaa ylipainoa, aknea, liikakarvoitusta, häiriöitä kuukautiskierrossa ja lapsettomuutta sekä kohonneen riskin esimerkiksi aikuisiän diabetekseen ja sydäntauteihin. Jo pelkästään ylipaino, akne tai liikakarvoitus riittävät horjuttamaan itseluottamusta, joten niiden kaikkien yhdistelmä tuntuu välillä ylivoimaiselta. 

On helppo sanoa, että pahemminkin olisi voinut käydä. Ja tottahan se on – kaikista mahdollisista haasteista tämä ei ole todellakaan suurimpia eikä vaikeimpia, mutta tämä nyt sattuu olemaan se, joka minua koskettaa. 

Miten siis vahvistaa omaa itsetuntoaan ja naiseuttaan, kun geeniarpajaisissa jaetut kortit tuntuvat olevan minua vastaan? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Listaan tähän löytämiäni vinkkejä, joista on toivottavasti apua samojen pulmien kanssa kamppaileville.

Huomautan vielä, että en tarkoita naisellisuudella mitään stereotyyppistä kuvaa siitä, millainen on "naisellinen nainen". Naisellisuuden voi jokainen nainen määritellä niiksi ominaisuuksiksi, joita itse haluaa sukupuoleensa liittää.

1.  Keskity siihen, mikä tuo sinulle hyvää oloa. Olipa se sitten joogatunti, manikyyri tai kalastusreissu, hemmottele itseäsi. Osoita itsellesi arvostusta.

2.  Kirjoita muistiin kivoja kohteliaisuuksia, joita saat. Jos joku kehuu uutta takkiasi kauniiksi tai työsuoritustasi asiantuntevaksi, kirjoita se ylös. Voit lukea kirjoittamaasi listaa niinä hetkinä, kun itsetuntosi on maassa. Sen kautta näet itsesi ystäviesi, perheesi ja työtoveriesi rakastavin ja arvostavin silmin.

3.  Tunnista omat vahvuutesi, ulkoiset ja sisäiset. Epärealistisen jossittelun ja haaveilun sijaan keskity siihen, mikä upea tyyppi olet nyt. Sen sijaan, että haikailisit elämästä 30 kiloa kevyempänä, korosta parhaita puoliasi tässä ja nyt.

4.  Ole avoin. Huonoissa fiiliksissä rypemisen sijaan ota itsetunto-ongelmasi ja epävarmuutesi puheeksi läheistesi kanssa. Huomaat ehkä, että et olekaan huoliesi kanssa yksin. Monet kamppailevat samojen asioiden kanssa, vaikka se ei näkyisikään päälle päin.

Ohjeet mukailtu kirjasta The Ultimate PCOS Handbook (Harris & Cheung 2010).

Ihanaa viikkoa kaikille upeille naisille!

Painajaisia

Olen viime aikoina nähnyt unia, joissa synnytän kuolleen sikiön. Tätä taustaa vasten ei olisi ehkä kannattanut käydä keskenmenoja ja kohtukuolemia käsittelevällä sivustolla. Tai ainakaan katsoa niitä kuvia. Vertaistukea etsiville se on varmasti oiva paikka, tällaiselle neurootikolle ehkä ei.

Zen ja kierron ensimmäinen päivä

Kuva täältä.

Tänään on kiertopäivä ykkönen, kiitos Terolutin. Sain siis lopulta ylipuhuttua itseni hakemaan lääkkeet apteekista, vaikka epäröinkin pitkään. Loppujen lopuksi taisin tehdä koko Terolutista vähän liian ison mörön. No juu, joillekin se aiheuttaa pahat iho-ongelmat ja juu, ei se luonnollista hormonitoimintaa voita. Mutta keinotekoinenkin hormonitoiminta kuulostaa tyhjää paremmalta. Ja luojan kiitos, ihokin on entisellään (kop kop).

Olen saanut viime aikoina vähän etäisyyttä tähän koko raskauden odotukseen. Mielessäni on kypsynyt avoimempi suhtautuminen monenlaisia erilaisia vanhemmuuden muotoja kohtaan. Aiemmin ajattelin jossakin mieleni perukoilla, että vaikka lapsettomuushoidot, adoptio tai vaikka sijaisperheenä toimiminen voivat joillekin muille olla hieno ja ihan normaali juttu, meille ne merkitsisivät pettymystä ja epäonnistumista. Ajatukseni ovat kuitenkin viime aikoina avautuneet entistä enemmän myös sille mahdollisuudelle, että luomukonstit eivät välttämättä tuotakaan tulosta. Ja se ei tunnu enää niin pahalta. Lopullinen päämäärä ei olekaan hedelmöityksen, raskauden, synnytyksen ja lopulta äitiyden suorittaminen tiettyjen ennaltamäärättyjen kriteerien mukaan, vaan vanhemmuus ylipäänsä.

Haluan lapsia ja haluan kokea vanhemmuuden. Haluan rakastaa, antaa itsestäni ja nähdä elämän uudessa valossa. Haluan särkeä sydämeni ja olla huolesta kippuralla. Haluan olla äiti. Sen saavuttamiseksi on kuitenkin monia erilaisia reittejä, joista (luonnonmukaisesti alkunsa saava) raskaus on vain yksi.

Äitiys – näin uskon – ei ole kohdusta tai munasarjoista kiinni, vaan sydämestä.