Lähtötilanne

Kuten jo aiemmin mainitsin, sain PCOS-diagnoosin viisi vuotta sitten. Samalla kouraani lykättiin pilleriresepti, ja olinkin tyytyväinen yhdistelmäehkäisijä monta vuotta. Mitään erityisen pahoja sivuvaikutuksia ei ollut, mitä nyt pientä pahoinvointia ja kuvotuksen tunnetta aina iltapäivisin. Viime syksynä jouduin ah-niin-ihanaan hiivakierteeseen, mikä oli aivan uusi tuttavuus. Olin alkanut jo pohtia pahoinvointien ja hiivan yhteyttä pillereihin, kun lopullinen stoppi tuli yllättäen. 

Sain kahtena perättäisenä päivänä todella pahat migreenikohtaukset, joihin liittyi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen myös näköhäiriöitä. Tiesin, että aurallinen migreeni yhdistelmäehkäisyn kanssa lisää aivoinfarktin riskiä, ja makasin vessan lattialla todella peloissani. Mietin mielessäni aivoinfarktin tunnusmerkkejä ja puhuin itselleni ääneen osoitteitani ja puhelinnumeroitani varmistaakseni, että tajunnassani ei tapahdu muutoksia. Seuraavana päivänä soitin lääkäriin ja kysyin toimintaohjeita. Pillerit piti lopettaa saman tien, mikä oli tavallaan pelottavaa ja tavallaan helpotus.

En ole ollut kovin sinut PCOS-diagnoosini kanssa, ja pillereiden syöminen oli "parantanut" minut siitä. Tiesin kuitenkin, että oireet palaavat aika pian, ja se pelotti. Toisaalta halusin tietää, millaiseksi hormonitoimintani asettuisi näin aikuisiällä, myös raskaaksituloa silmälläpitäen. Muutama ensimmäinen kierto meni aika hyvin, sellaisina 40-50 päivän pituisina. Nyt on kuitenkin menossa kiertopäivä 60, eikä loppua näy. Joka päivä viimeisen viikon aikana on tuntunut jomotusta, mutta mitään ei ole tapahtunut. 

Joulukuussa gynekologi ultrasi munasarjani ja oikeassa oli silloin joitakin elonmerkkejä. Hän kuitenkin varoitti pitkistä kierroista, ja sanoi määräävänsä Terolutit, mikäli kiertoni pitenisi yli kahteen kuukauteen. Silloin en uskonut pelottelua, olihan kaikki mennyt niin helposti pillereiden lopettamisen jälkeen. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Toivo itsestään parantuvasta PCOS:sta alkaa hiipua. Olin kovasti toivonut, että raskaus voisi alkaa luomukonstein, ja Terolut-resepti tässä vaiheessa ei ainakaan nosta toiveita. 

Olimme päättäneet, että aloitamme raskauden yrittämisen virallisesti syksyllä. Tällä hetkellä elämme huoletonta (?) TJOT-vaihetta, sillä kesäksi mies muuttaa töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Parit raskaustestit olen jo ehtinyt tehdä, mukamas voimakkaiden oireiden takia. Vaikka kuluva kierto on pisin tähän mennessä, en kuitenkaan ole testannut. Päätin, että miehen synttäripäivä muutaman viikon päästä on deadline. Jos siihen mennessä ei ole menkkoja kuulunut, testaan varmuuden vuoksi. Olisihan se plussa aika hulppea synttärilahja!