perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hyppyjä tuntemattomaan

























Kuva täältä.

Monenlaista jännittävää on ilmassa. Mies sai kaksi alustavaa työtarjousta ensi syksyksi, joten opiskelu saattaa työn vuoksi hetkeksi jäädä. Toinen tarjotuista työpaikoista olisi pääkaupunkiseudulla, joten se tarkoittaisi aika isoja muutoksia myös meidän yhteiseen arkeemme. Omat opiskeluni jatkuvat täällä Länsi-Suomessa vielä intensiivisesti, joten en olisi hetkeen valmis muuttamaan perässä, jos kutsu etelään kävisi. Toinen työtarjouksista on sijainniltaan kätevämpi, mutta toteutumiseltaan epävarmempi. Vaikka nykyinen elämäntilanteemme on kaikin puolin ihana, kutkuttaa myös hyppy tuntemattomaan. Kuka tietää, mitä syksy tuo tullessaan!

Miinuspuolena tuossa pääkaupunkiseudun työpaikassa on mahdollinen erilleen muuttaminen tai ainakin pitkät työmatkat. Vauvaprojektin osalta ajatus näin suurista elämänmuutoksista tuntuu aika haastavalta. Jos emme välttämättä näe viikoilla juurikaan, ainoa mahdollisuus intiimille kanssakäymiselle on viikonloppuisin. Ja eri paikkakunnilla asuessamme voi kyllä mahdolliset tutkimukset ja niitä seuraavat hoidot lykätä hamaan tulevaisuuteen. Huoh. 

Vielä tosin elättelen pientä toivoa, että luomuvauvakin olisi mahdollinen.

Ensimmäiset Terolut-kuukautiset on nimittäin nyt lusittu, ja kierto täydessä vauhdissa. Tunsin aiemmin tällä viikolla vähän menkkamaista jomotusta, ja eilen terävän vihlaisun sen toimivamman munasarjan kohdalla. Voisiko se olla SE? Kiertopäivät täsmäävät, mutta en halua juhlia vielä. Ovistestejä en ole hommannut, sillä en ole vielä valmis aloittamaan niin tieteellistä kierron kartoitusta. Ja ovulaation todennäköisyyshän ei ole meikäläisellä kovin suuri, joten tuntuisi itsensä kiduttamiselta alkaa kytätä testiviivoja.

Vaikka olisinkin ovuloinut (mikä on pieni ihme), ei silti hedelmöittymisen todennäköisyys ole suuren suuri. Eilistä edeltänyt seksikerta oli joskus viikonloppuna ja seuraava sitten eilen illalla. Järjellä ajateltuna ovulaation todennäköisyys ei ole hääppöinen, puhumattakaan tuosta kaikesta muusta ajoituksesta. Mutta saa kai silti vähän toivoa? Jos kumminkin kävisi ihme, onhan sekin teoriassa mahdollista!

Sormet ja varpaat ristissä, mutta kuitenkin silleen rentona ja en yhtään stressaten siis viikonlopun viettoon ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti