Anne Geddesin kuva täältä.
Jotenkin absurdia, että melkein kaikki kliseiset raskausoireet on nyt koettu. Menkkakrampeista nännikipuun, turvotukseen, väsymykseen, päänsärkyyn, flunssaiseen oloon ja jatkuvaan pissahätään. En silti tunne olevani raskaana, eikä tämä olisi ensimmäinen kerta, kun psyykkaan itselleni erilaisia todentuntuisia "oireita". Vaikka järki sanoo kaiken edellämainitun, sydän toivoo toista. Vaikka koko ovulaation mahdollisuus on pienen pieni, eikä ajoituskaan mennyt nappiin, haluaisin niin kovasti uskoa jotakin ihmeellistä.
Tiedän, on supertyperää käydä klikkailemassa kaiken maailman laskureita netissä. Mutta kun. Jos nyt olisin ihmeen kaupalla tullut raskaaksi, olisi pikkulinnun laskettu aika äitini syntymäpäivänä.
Samaan aikaan kun yritän unohtaa koko asian, mielessäni pyörii sata huokausta ja toivetta. Surkeinta on, että jos en ole raskaana, olen vain vainoharhainen ihminen, jolla on sitkeä flunssa, karmea päänsärky ja turvonnut vatsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti